EU:n uutta pakkaus- ja pakkausjäteasetusta (PPWR) alettiin soveltaa 12. elokuuta 2026 alkaen. Tämä asetus korvaa aiemman direktiivin ja tuo yhtenäiset, suoraan velvoittavat säännöt kaikille EU:n jäsenmaille. Uudistuksen tavoitteena on vähentää pakkausjätettä, parantaa kierrätettävyyttä ja lisätä kierrätysmateriaalien käyttöä.

Asetuksen tavoitteena on vähentää pakkausjätettä, parantaa pakkausten kierrätettävyyttä ja yhdenmukaistaa pakkaussääntelyä koko EU:n alueella. PPWR koskee kaikkia EU:n markkinoille saatettavia pakkauksia, mukaan lukien kuljetuspakkaukset, kuten pahvilaatikot, lavat ja erilaiset pakkausmuovit. PPWR:n näkökulmasta vastuu pakkausten vaatimustenmukaisuudesta kuuluu lähtökohtaisesti sille toimijalle, joka saattaa pakkauksen tai pakatun tuotteen markkinoille.

Tuottajavastuu riippuu pakkauksen tyypistä ja yrityksen roolista toimitusketjussa.

• Myynti- ja ryhmäpakkaukset: tuottajavastuussa on pakkaaja tai pakatun tuotteen maahantuoja. Myynti- ja ryhmäpakkaus on omalla logolla tai tavaramerkillä varustettu kuljetuspakkaus. Jos kuljetuspakkaus on tunnistettavissa yrityksen omaksi – esimerkiksi painettu logo verkkokaupan lähetyslaatikossa – tuottajavastuu säilyy pakkauksen markkinoille saattavalla yrityksellä itsellään, riippumatta siitä, että kyseessä on kuljetuspakkaus. Tämä koskee PPWR:n mukaan kaikkia pakkaustyyppejä: jos yritys saattaa pakkauksen tai pakatun tuotteen markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillään, se on tuottajavastuussa ja vastaa myös raportoinnista.
• Kuljetuspakkaukset: tuottajavastuu siirtyy pakkauksen valmistajalle tai maahantuojalle, kun aiemmin tuottajavastuu on ollut pakkaajalla tai maahantuojalla. Kuljetuspakkaus on yleiskäyttöinen, tunnistamaton pahvilaatikkoa, lavaa tai muuta kuljetuspakkausta, jossa ei näy yrityksen nimeä, logoa tai tavaramerkkiä. Tällöin yrityksen ei tarvitse itse rekisteröityä tuottajaksi tämän pakkauksen osalta eikä raportoida siitä tuottajayhteisölle.
• Palvelu- ja alkutuotannon pakkaukset: tuottajavastuu on pakkauksen valmistajalla tai maahantuojalla esim. take away -pakkaukset.

Poikkeus: mikroyritykset
Mikroyritysten (alle 10 työntekijää, liikevaihto alle 2 miljoonaa euroa) osalta vastuu säilyy varsinaisella pakkauksen tai pakatun tuotteen valmistajalla myös silloin, kun pakkaus on brändätty.

Ulkomaankauppa – pitääkö rekisteröityä joka maahan?
Pääsääntö: kyllä, jos yritys myy suoraan loppukäyttäjälle. Jos yritys myy pakattuja tuotteita etämyyntinä (esim. verkkokaupan kautta) suoraan loppukäyttäjälle toiseen EU-maahan, yritys on tuottajavastuussa pakkauksista siinä maassa – ei ainoastaan Suomessa. Tuottajavastuu on hoidettava erikseen jokaisessa maassa, johon myydään suoraan loppukäyttäjälle, ja lisäksi erikseen jokaisen tuotealan (esim. pakkaukset erikseen sähkö- ja elektroniikkalaitteista) osalta. Pelkkä suomalainen Pakkaustuottajat/Sumi-rekisteröinti ei siis riitä kattamaan ulkomaille suuntautuvaa suoramyyntiä.

Rekisteröitymisen voi tehdä kahdella tavalla kohdemaassa:

1. Yritys voi liittyä suoraan kohdemaan tuottajayhteisöön tai -rekisteriin ja raportoida sille markkinoille saattamansa määrät.
2. Vaihtoehtoisesti yritys voi nimetä kohdemaahan sijoittautuneen valtuutetun edustajan, joka hoitaa tuottajavastuuvelvoitteet – rekisteröinnin, raportoinnin ja maksut – kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti yrityksen puolesta. Valtuutettu edustaja voi usein hoitaa velvoitteet samalla sopimuksella useassa maassa ja useamman tuotealan (esim. pakkaukset ja SER) osalta.

Huom!
Joillakin tuotealoilla valtuutettu edustaja on pakollinen. Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden, kertakäyttöisten muovituotteiden (SUP) sekä muovia sisältävien kalastusvälineiden etämyynnissä toiseen EU-maahan valtuutetun edustajan nimeäminen on ainoa tapa hoitaa tuottajavastuu – suoraan tuottajayhteisöön liittyminen ei riitä. Sama koskee akkuja ja paristoja. Pakkausten osalta yritys voi toistaiseksi valita kummasta tavasta tahansa, mutta yritysten kannattaa tarkistaa kohdemaakohtaisesti, onko käytäntö sielläkin muuttumassa PPWR myötä.

Milloin rekisteröintiä ei tarvita kohdemaassa. Jos yritys myy tuotteensa B2B-jälleenmyyjälle tai maahantuojalle, joka itse saattaa pakatut tuotteet markkinoille kohdemaassa omissa nimissään, tuottajavastuu on tällä jälleenmyyjällä tai maahantuojalla – ei alkuperäisellä suomalaisella myyjällä. Vastuu syntyy nimenomaan silloin, kun myydään suoraan loppukäyttäjälle (kuluttajalle tai ammattimaiselle loppukäyttäjälle, joka ei myy tuotetta eteenpäin).

Mitä kannattaa tehdä?
Vaikka kaikki asetuksen yksityiskohtaiset velvoitteet eivät tule voimaan samanaikaisesti, kannattaa tulevaisuuden muutoksiin valmistautua hyvissä ajoin.
Suosittelemme seuraavia toimenpiteitä:

• Kartoittakaa käytössä olevat kuljetuspakkaukset: mitkä ovat geneerisiä ja mitkä on varustettu oman yrityksen nimellä, logolla tai tavaramerkillä (esim. verkkokaupan lähetyslaatikot, teipit, painetut lavakääreet).
• Jos kuljetuspakkaus on brändätty, varmistakaa, että yritys on rekisteröitynyt tuottajaksi ja liittynyt tuottajayhteisöön (Suomessa käytännössä usein Suomen Pakkaustuottajat Oy:n tai Sumi Oy:n kautta) sekä että raportointi kattaa myös nämä pakkaukset.
• Jos kuljetuspakkaus on brändäämätöntä, tarkistakaa pakkaustoimittajan kanssa, että vastuu ja rekisteröinti on selvästi toimittajalla (valmistaja/maahantuoja) – tämä kannattaa kirjata myös hankintasopimuksiin.
• Huomioikaa, että sama yritys voi olla tuottajavastuussa osasta pakkauksiaan (brändätyt) ja vapautua vastuusta toisen osan kohdalla (brändäämättömät) – vastuu on siis arvioitava pakkauskohtaisesti, ei koko yrityksen tasolla.
• Mikroyritysten kohdalla muistettava erillinen poikkeus: vastuu säilyy valmistajalla myös brändätyn pakkauksen osalta.
• Seuratkaa kansallista tulkintaohjeistusta: Lupa- ja valvontavirasto valmistelee tarkentavia linjauksia tuottajan määritelmästä, ja jäsenmaiden on ilmoitettava PPWR:n noudattamatta jättämisestä seuraavat hallinnolliset sanktiot 12.2.2027 mennessä.

Tuottajarekisterit ja valvovat viranomaiset eri EU:maissa: https://lvv.fi/ymparisto/tuottajarekisterit-eu-maissa