Henkilöyhtiöyrittäjän tuloverotus

Tuloverotus yrittäjän kannalta henkilöyhtiössä (Ay ja Ky). Seuraavassa tarkastellaan yrittäjän ja hänen perheensä verotusta.

Yrityksen verotus

Yhtiötä ei veroteta erikseen, vaan verotettava tulo verotetaan kokonaisuudessaan vastuullisten yhtiömiesten henkilökohtaisena tulona, vaikka voitto-osuutta ei olisi yhtiöstä nostettukaan. Yhtiön ja vastuullisten yhtiömiesten kesken ei voida järjestellä tai siirtää verotusajankohtaa.

Yhtiön varojen nostotavat

Palkanmaksu yhtiömiehille ei ole pakollista, vaan varoja voidaan ottaa yksityisottoina ilman sotumaksuja (n. 3 %). Yhtiömies voi ottaa yrityksen tavaraa käyttöönsä ja ne arvostetaan alkuperäiseen hankintahintaan tai todennäköiseen luovutushintaan. Esim. kauppias ottaa tavaran käyttöönsä kaupan ostohinnalla. Verotettava tulo verotetaan kokonaisuudessaan vastuullisten yhtiömiesten henkilökohtaisena tulona, vaikka voitto-osuutta ei olisi yhtiöstä nostettukaan. Vastuullisille yhtiömiehille voidaan maksaa palkkaa ja luontoisetuja työntekijän tapaan. Palkka, luontoisedut ja osuus yhtön voitosta lasketaan yhteen, ja yhteissumma on verotettava tulo. Palkanmaksu yhtiömiehille pienentää yhtiön verotettavaa tuloa.

Varojen lainaaminen

Em. lisäksi varoja osakas voi nostaa lainana, korkona ja vuokratulona. Yhtiömiehen nostama laina on saajalleen pääomatuloa siltä osin, kun se on vielä yhtiön tilinpäätöshetkellä maksamatta. Yhtiömies voi lainata yhtiölle rahaa ja saada siitä käyvän korkotulon (pääomatuloa) edellytyksellä, että yhtiö tarvitsee rahaa. Lainasta pitää laatia velkakirja. Lainalla ei tarvitse olla vakuutta. Kun yhtiömies vuokraa yhtiölle käyttöomaisuutta, syntyy pääomaverotettavaa vuokratuloa.

Yrityksen hankintavelan korko

Henkilöyhtiön osuuden hankintaan käytetyn velan korot vähennetään suoraan yhtiön tulo-osuudesta ennen tulon jakamista ansio- ja pääomatuloksi.

Veron määrä

Henkilöyhtiön tulo ja varallisuus jaetaan vastuunalaisille yhtiömiehille verotettavaksi, ja jako perustuu yhtiösopimukseen. Varsinaisesta jako-osuuden nostamisesta ei erikseen peritä veroa. Pääomatulon määrä perustuu nettovarallisuuteen, joka tarkoittaa elinkeinotulolähteeseen kuuluvien varojen ja velkojen erotusta. Laskenta perustuu edellisen vuoden tilinpäätökseen. Yrityksen omistama ja yrittäjän käytössä oleva asunto vähennetään nettovarallisuudesta.
Nettovarallisuuteen luetaan laskennallisesti 30 % verovuoden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana maksettujen elinkeinotoiminnan ennakonpidätyksen alaisten palkkojen määrä mukaanlukien yrittäjille maksetut palkat.
Pääomatulona verotetaan 20 prosenttia nettovarallisuudesta, josta maksetaan veroja 30 % alle 30 000 € ja 34 % yli 30 000 € pääomatulosta. Loppuosa (80 %) tulosta verotetaan ansiotulona progressiivisen asteikon mukaisena valtionverona ja kunnallisverona. Em. vero-osuudet jaetaan verotuksessa vastuullisten yhtiömiesten kesken heidän nettovarallisuusosuuksiensa suhteessa. Varsinaiseen liiketoimintaan kuulumattomat muut tulot (esim. asunnon vuokraus) lasketaan mukaan yhtiön liikevaihtoon, eikä niitä enää veroteta yhtiömiehiltä pääomatulona.

Ruokakulut matkalla

Yritys voi maksaa yhden ruokailun yhtä kokopäivärahaa (matkan kesto yli 10 tuntia) kohden, eikä se vähennä päivärahan määrää. Jos ruokailuja on kaksi, päivärahaa maksetaan 50 %. Puolipäivärahan (yli 6 tuntia) puolittaa jo yksikin ruokailu. Edellytyksenä on palkanmaksu yrittäjälle.

Ajoneuvot

Ajoneuvot kuuluvat elinkeinotoimen varallisuuteen, jos yli puolet ajoista on työajoa. Tällöin kaikki autosta aiheutuneet kulut menevät kirjanpitoon. Autosta kannattaa pitää ajopäiväkirjaa. Yksityisajot vähennetään liiketoiminnan kuluista ja arvo lisätään yhtiömiehen verotuloon. Vaihtoehtoisesti voidaan ottaa autoetu luontoisetuna, joka lisätään palkkaan.

Kilometrikorvaukset ja päiväraha

Oman auton käytöstä tehdään matkalasku yritykselle, jolta laskutetaan samalla myös mahdolliset päivärahat ja ateriakorvaukset. Yritys maksaa laskun tilillesi. Kilometrikorvaukset ja päivärahat ovat verotonta tuloa.

Luontoisedut

Yrityksessä työskentelevillä yhtiömiehillä on mahdollisuus luontoisetuihin. YEL- yrittäjälle luontoisetujen maksaminen on edullista, koska niistä maksetaan vain n. 3 % sosiaaliturvamaksuja. Työntekijän luontoisedusta maksetaan myös TyEL – maksu, jolloin lisäkustannus on yli 20 %. Tyypillisiä luontoisetuja ovat puhelinetu, lounasetu, asuntoetu ja autoetu. Lounasetu on erittäin edullinen, sillä sen arvo on vain 75 % lounaan hinnasta. Muiden luontoisetujen arvon Verottaja määrittelee vuosittain.

Työhuonekulut

Jos yrittäjä työskentelee kotona myös asumiseen käytettävissä tiloissa tai käyttää tiloja esim. varastona, on paras vaihtoehto kotityöhuoneen tai -työtilan vuokraaminen käypään hintaan yritykselle. Vuokranantajana voi olla yrittäjä itse tai toinen vuokrattavaa tilaa hallitseva henkilö tai yhteisö. Tilasta tehdään kirjallinen vuokrasopimus (katso Yritystulkin lomakkeet). Vuokranantaja maksaa nettovuokrasta pääomaveroa 30 % (34 % yli 30 000 € pääomatuloista), jolloin vuokran määrästä vähennetään kulut, kuten lämmitys, vakuutus, osuus kiinteistöverosta yms. Verottajan myöntämää kaavamaista työhuonevähennystä ei kannata käyttää, sillä siitä saatava verohyöty on vain noin 100 €

Vähäinen oma käyttö

Kaikesta omasta käytöstä maksetaan vähintään hankintahinta ja arvo lisätään yrittäjän palkkaan.

Yrittäjän omien lasten työllistäminen

14-16 -vuotiaat lapset saavat ansaita verottomasti 3980 € (2024), pienennettynä 18 prosentilla tämän ylimenevästä tulosta. Meno on yritykselle vähennyskelpoinen ja sivukulut ovat pienet. Työnantajan maksamat sivukulut ovat keskimäärin vain n. 2,1 %. Alle 16-vuotiaan palkasta ei tarvitse maksaa työeläkevakuutusta, työttömyysvakuutusmaksua eikä sairausvakuutusmaksua. Kevyttä työtä saa tehdä 14-vuotias tai 13-vuotias, joka saman kalenterivuoden aikana täyttää 14 vuotta.